Siitä on nyt pari kuukautta kun viimeks tänne kirjotin. Syy ei ollu mikään ilonen... Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.
Tonin lähdöstä on nyt 2 kuukautta ja 5 päivää. Tuntuu kun siitä ois vaan pari päivää, toisinaan tuntuu kun siitä ois jo vuosia. Ensimmäisen viikonlopun itkin ja surin. En kyennyt mihinkään muuhun kun itkemiseen ja ajatukset pyöri vaan Tonin ympärillä. Onnea oli ihana ystäväni Senni, joka kävi mun kanssa Francaa katsomassa lauantaina. Se helpotti tuskaa vähän kun näki että toinen rakas on täysissä voimissaan.
Maanantaina alkoi työntäyteinen viikko, ei yhtään vapaapäivää. Jälkeenpäin olen ajatellut, että se oli vaan hyvä. Oli pakko jatkaa elämässä eteenpäin ja sain samalla muuta ajateltavaa. Salitreenit oli viikon pannassa saamani flunssan takia, mutt kunhan tervehdyin tarpeeksi jatkoin niitäkin.
Oon sitten jatkanut samalla linjalla, tehnyt töitä ja treenannut ettei jäisi aikaa murehtimiseen. Mutta niinkun otsikossa kerrotaan, aina kun jää sitä aikaa ajattelimiseen Toni tulee kyllä väkisinkin mieleen.
Pari iltaa takaperin ensimmäistä kertaa kunnolla juttelin kaverin kanssa miltä menetys tuntui, ja miltä se tuntuu nyt. Kyseinen kaveri oli samanlaisessa tilanteessa, joten ymmärrettiin toisiamme sen takia tosi hyvin. Tuntu kun ois saanu painavan repun pois harteilta kun sai vähän puhuttua. Tosin itkuhan siinä taas tuli.
Toiset päivät menee helposti, mutta toisinaan se musertava sydänsärky vaan iskee. Niinkun kaverille sanoin, Tonin menetys oli mulle kaikista vaikein paikka, koska ketään enkä mitään oo ikinä rakastanu niinku sitä.. ♥
No, siirrytään siitä iloisempiin asioihin. Niihin asioihin mitkä mut on saanu pysymään kasassa suurimman osan ajasta! Pari viikkoa sitten muutin siis pois kotoonta. Tarkotuksena olikin tän vuoden puolella muuttaa, mutta en ajatellut että ihan vielä. Ajattelin odottaa että Toni kotiutuu taas vanhalle tallille... No, nyt kun mikään ei enää estänyt niin annoin palaa. Tällä kertaa täällä kirjoittelee siis Kouvolalainen! ;)
Täällä kämpässä on vielä kaikki ihan kesken, verhoja puuttuu ja olkkarissa sisustuksena tällä hetkellä toimii matto, kasa muuttolaatikoita ja lukulamppu nurkassa... :D Mutta viihdyn täällä ihan hyvin näinkin, pitää koittaa selailla netistä sohvia sun muita kalusteita mitä täältä vielä puuttuu.
Yksi syy siihen, ettö muutin jo nyt oli se, että töidenkin suhteen asiat selkeytyi. Sain nimittäin vakituisen paikan! Pienillä vakiotunneilla, mutta kuitenkin. Nyt on työmatkaa alle kilsa, joten helpottuu vähän aikaset aamutkin kun ei tarvi varata niin paljon aikaa työmatkaan.
Töissä oon viihtyny ihan niinkun ennenkin. Työkaverit on mukavia ja työt on kivoja. Tuntuu hassulta kun nyt tuli harjottelijoitakin ja vastahan sitä itsekin oli siinä tilanteessa.
 |
| Voitteko ees kuvitella, että mulla on toisinaan ikävä aamu- ja iltatalleja..:D |
Treenit on päässy ihan uusiin sfääreihin Kouvolaan muuten myötä. Salille on nyt niin lyhyt matka että voisin kävelläkin sinne (tosin laiska punttipirkko menee autolla, ja pitäähän sitä autoakin johonkin käyttää...) Ensviikolla alkaakin taas uus treeniohjelma jota innolla olen tässä koko illan tutkiskellu salin jälkeen. Tuskin maltan odottaa!
Tuntuu että tästä tuli järkyttävän sekava postaus, johtuu ehkä siitä etten oo tosiaan 2 kuukauteen edes ajatellu mitään kirjottamista... Mutta nyt jatkan iltachillaamista, koska huomenna saa nukkua vielä pitkään. Sitten alkaakin iltaviikko töissä:)
