Do what you love and you don't work a day in your life

Näin ton yllä olevan lauseen yhden kehonrakentajan instagramissa. Se jäi jotenkin vellomaan mieleen, hyvällä tavalla.

Kun nyt asiaa miettii, mä rakastan työtä jota teen tällä hetkellä. Se ei tunnu työltä. Tuntuu tavallaan hullulta saada palkkaa, kun tekee jotain jota voisi tehdä vaikka ilmaseksi. Onko ihmiset vaan oppinu siihen, että töiden tekeminen on paskaa? Työt on aina paskaa. Joo, todennäköstä että mäkin jossain vaiheessa kyllästyn tähän työhön ja se alkaa tuntumaan "työltä", mutta hei. Sillon voi aina lähteä ja etsiä jotain minkä tekemisestä taas tykkää! Kuka pakottaa tekemään työtä joka on ihan paskaa? (Joo got that, ei oo paljoa töitä tarjolla että ei siitä työpaikasta noin vaan kannata lähteä...) Mutta mun mielestä unelmien jahtaamisen vuoksi kannattaa ottaa vähän riskejäkin.

Miein kerran töissä ajellessani takasin yksikölle, että ompa hassua kun tässä kokoajan palkka juoksee ja ei mua vituta tai mitään muutakaan. Fiilis oli tosi kiva ja odotin jo innolla seuraavaa työpäivää vaikkei kyseinen päivä ollut vielä päättynytkään. Oon tähän mennessä oottanu jokaikistä työpäivää/iltaa/yötä innolla.
Yks iso syy työn mielekkyyteen on aivan varmasti työkaverit. Totta hitossa kivassa porukassa on kiva tehdä töitä. Joo, kyllä varmaan jokasessa porukassa on vähän sitä paskanpuhuntaakin mutta kun ei anna sen haitata elämää, sujuu kaikki helpommin.

Just nyt tuntuu, että kaikki on oikeesti aika hyvin. Kotona ei ehkä fiilis oo mikään mieltä ylentävä, koska porukoiden (lue: iskän) kanssa tuntuu olevan kränää joka hemmetin asiasta. Mutta muuten kaikki on kivasti. Töissä on kivaa ja sinne on kiva mennä. Salitreenit sujuu ja niitä on mielekästä tehdä varsinkin kun tukena ihan mahtavat lisäravinteet. (Supermass nutrition & Run everything labs)
Oon myöskin innostunu taas tekemään kerta viikkoon aerobisen. Jätin jossain työharjottelun puolessavälissä ne kokonaan pois bulkin takia, mutta nyt on vaan välillä ollu sellanen fiilis että haluan lenkille. Teen oikeestaan kaikkea nyt fiilispohjalta, jolloin on myös kivempi tehdä!
Esimerkiksi heppailu on mennyt eteenpäin omalla painollaan. Jos on fiilis ja aikaa ratsastaa, menen ratsastamaan. Silleen se sujuu kaikista parhaiten!

Nyt suihkun kautta sängyn pohjalle kattomaan OITNB Netflixistä ja siitä unille! Huomenna vietellään vielä vapaapäivää ja maanantaina työt kutsuu :)

Voiko olla kivaa kun ei oo aikaa?

Täällä taas. Pikaset iltakuulumiset ennen nukkumaanmenoa.

Viimeksi taisin kirjotella joskus lomalla? No, kuitenkin työthän on alkanutkin jo muutama viikko sitten. Oli aivan mahtava fiilis päästä takaisin työpaikalle, jossa viihtyy niin kovin hyvin. Tähän mennessä yksikään vuoro ei ole hajottanut kunnolla. (Oottakaahan kun ensviikosta selviän.... heh) Työkavereita on ollu kiva nähdä, ja ennenkaikkea mahtavaa kun kaikki vuorot on oikeesti palkallisia!
Nyt tällä hetkellä teidän mun työvuorot 3 viikoksi eteenpäin, ja tykkään hirveesti tästä. Ei tarvi arvailla ja miettiä, että voinkohan sopia tolle päivälle mitään. Tiedän jo, mitä teen 2 viikon päästä tiistaina jos joku sitä kysyy.

Minä, henkeen ja vereen aamuihminen olen selviytynyt jo kahdesta yövuorosta ja lukuisista illoista. (Plus yötreeni perään) Oikeastaan aamuvuoroihin herääminen on ollut pikästä aikaa tuskallista, kun unirytmi on päin honkia. Yritys käydä nukkumaan puoli yhdeksältä päätyi siihen lopputulokseen, että makasin puoli kahdeltatoista hereillä sängyllä ja tuijotin kelloa. Ja aamulla kello soi 4.00...
Mutta hei, kunnialla selvitty jo 2 aamuvuoroa. 1 edessä ennen, yllätys yllätys, iltaviikkoa! :D

Perheenjäsenet ja jotkut kaverit on ihmetelly miten silti jaksan intoilla ja hehkuttaa, vaikka välillä väsyttää enemmän kun laki sallii. Mutta mitäpä sitä ei tekis, kun rakastaa työtä. Tällähetkellä mun elämässä kaikki tuntuis olevan aika hyvin. Illalla on kiva ajatella mennyttä päivää ja hymyillä. Miettiä, kun joskus vuosi sittenkin saatoin illalla itkeä itseni uneen. Kauas on tultu siitä ajasta.
Toiset ei ymmärrä miks rakastan tätä työtä, en ehkä ymmärrä itsekään. Mutta joku tässä vaan viehättää. "Miten noin arkisen tylsä työ voi olla susta noin kivaa?" En tiedä. Mutta pääasia, että se on.

Ehkä se avautuminen riittää töistä. Koulu on nyt käyty ja meikäläinenkin on nyt valmis turvallisuusvalvoja! Juhlat juhlittu ja nyt voi keskittyä elämään täysillä. Hevoset edelleen vähän kun elo pelossa laitumella, kun mun kiinnostus ratsastukseen matelee edelleen jossain pohjamudissa.. Syksyn tullen hevoset lähtee toisiin koteihin ja mä oon pitkästä aikaa tilanteessa, että on vastuussa tasan itsestäni! En osaa edes kuvitella milta se tuntuu. Tottakai tulee ikävä hevosia, mutta kun tässä tilanteessa ei oo niitä mahdollisuus pitää eikä intoa riitä, on hevosillekin oikeudenmukaisempaa olla kodissa missä niistä on enemmän iloa.

Nyt tämä tyttö lähtee iltapuuhiin ja nukkumaan. Huomenna herätys vasta 5.00!