Viimeksi taisin kirjotella joskus lomalla? No, kuitenkin työthän on alkanutkin jo muutama viikko sitten. Oli aivan mahtava fiilis päästä takaisin työpaikalle, jossa viihtyy niin kovin hyvin. Tähän mennessä yksikään vuoro ei ole hajottanut kunnolla. (Oottakaahan kun ensviikosta selviän.... heh) Työkavereita on ollu kiva nähdä, ja ennenkaikkea mahtavaa kun kaikki vuorot on oikeesti palkallisia!
Nyt tällä hetkellä teidän mun työvuorot 3 viikoksi eteenpäin, ja tykkään hirveesti tästä. Ei tarvi arvailla ja miettiä, että voinkohan sopia tolle päivälle mitään. Tiedän jo, mitä teen 2 viikon päästä tiistaina jos joku sitä kysyy.
Minä, henkeen ja vereen aamuihminen olen selviytynyt jo kahdesta yövuorosta ja lukuisista illoista. (Plus yötreeni perään) Oikeastaan aamuvuoroihin herääminen on ollut pikästä aikaa tuskallista, kun unirytmi on päin honkia. Yritys käydä nukkumaan puoli yhdeksältä päätyi siihen lopputulokseen, että makasin puoli kahdeltatoista hereillä sängyllä ja tuijotin kelloa. Ja aamulla kello soi 4.00...
Mutta hei, kunnialla selvitty jo 2 aamuvuoroa. 1 edessä ennen, yllätys yllätys, iltaviikkoa! :D
Perheenjäsenet ja jotkut kaverit on ihmetelly miten silti jaksan intoilla ja hehkuttaa, vaikka välillä väsyttää enemmän kun laki sallii. Mutta mitäpä sitä ei tekis, kun rakastaa työtä. Tällähetkellä mun elämässä kaikki tuntuis olevan aika hyvin. Illalla on kiva ajatella mennyttä päivää ja hymyillä. Miettiä, kun joskus vuosi sittenkin saatoin illalla itkeä itseni uneen. Kauas on tultu siitä ajasta.
Toiset ei ymmärrä miks rakastan tätä työtä, en ehkä ymmärrä itsekään. Mutta joku tässä vaan viehättää. "Miten noin arkisen tylsä työ voi olla susta noin kivaa?" En tiedä. Mutta pääasia, että se on.
Ehkä se avautuminen riittää töistä. Koulu on nyt käyty ja meikäläinenkin on nyt valmis turvallisuusvalvoja! Juhlat juhlittu ja nyt voi keskittyä elämään täysillä. Hevoset edelleen vähän kun elo pelossa laitumella, kun mun kiinnostus ratsastukseen matelee edelleen jossain pohjamudissa.. Syksyn tullen hevoset lähtee toisiin koteihin ja mä oon pitkästä aikaa tilanteessa, että on vastuussa tasan itsestäni! En osaa edes kuvitella milta se tuntuu. Tottakai tulee ikävä hevosia, mutta kun tässä tilanteessa ei oo niitä mahdollisuus pitää eikä intoa riitä, on hevosillekin oikeudenmukaisempaa olla kodissa missä niistä on enemmän iloa.
Nyt tämä tyttö lähtee iltapuuhiin ja nukkumaan. Huomenna herätys vasta 5.00!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti