Joo, voi olla että kellonajalla on jotain tekemistä asian kanssa...:D (01:44)
Ja myös sillä, että takana on 7,5h työpäivä ja reilu tunnin salitreeni sen jälkeen...
Täytyyhän tässä olla ihan pikkusen sekasin, että tähän aikaan tässä mielentilassa ja hikisenä kun joulukinkku uunissa tuun kirjottamaan blogiin.. (Joka on kaikenlisäksi kuolleempi kun kuolema itse..)
Oon vaan tänään ehtiny ajattelemaan hirveesti... 5h 30min auton ratissa, pimeetä ja sataa vettä. Kyllä siinä lähtee ajatus juoksemaan vallan mainiosti.
Oon huomannu sen, että minunkin työpaikalla porukkaa hajottaa ihan hirveesti. Joo, muakin sillon tällön. (Ok, melkein jokapäivä:D) Mutta oon monesti miettiny, että miksei kuitenkaan koskaan kukaan puhu siitä kuinka kivaa/mukavaa työtä toi loppupeleissä on..?
Vai onko sitten niin, että kukaan ei oikeesti edes tykkää tosta työstä? No tuskin.
Ei tolla palkalla lähetä kehuskelemaan, joten en usko että sitä puhtaasti rahan takia tehdään, vaikka se suurin syy oliskin. (Hei, turvallisuusalan duunaripuolen palkat noin muutenki... Heh.)
Itse jokatapauksessa voin sanoa jopa rakastavani tota työtä. En osaa sanoa mikä siitä varsinaisesti tekee edes niin kivaa... Työtehtävät? Työkaverit? En tiedä.
Toisaalta kokonaisuus merkitsee paljon. Eli sillon kun tykkää siitä työstä mitä tehdään ja työkaverit on kivoja eikä johtoportaassakaan olla mitään kusipäitä niin kyllähän sitä työtä tykkää tehdä.
Mä en todellakaan ois osannu 2013 turvallisuusalan alotettuani, että tulisin tekemään tätä työtä. Sillon mulla oli vaan tavotteena selviytyä se koulu loppuun. Joskus kyllä meinas usko loppua, koska vihasin mun luokkaa ihan helvetisti jossain vaiheessa. Onneksi viimeisenä vuotena oli tämä pitkä työharjottelu, josta mun kaverit on varmaan kuullu ihan kyllästymiseen asti kuinka helvetin hieno asia se mulle oli.
Ensinnäkin, ensimmäistä kertaa ihan oikeesti pitkään aikaan tunsin kuuluvani joukkoon. Kukaan ei tuominnu mua sen perusteella, mitä oli kuullu joltain. Oli upeeta, että jokanen ihminen loppupeleissä halus tehdä omat johtopäätökset musta (ja myös muista, ketä mun kanssa siinä samaan aikaan oli.)
No, palatakseni asiaan. Oon nyt kuitenki huomannu, että jos sanon, töissä tai vapaa-ajalla - whatever, että tykkään ihan hirveesti mun työstä, niin vastaukset on kutakuinkin tälläsiä. "Ootsä ihan sekasin?" "Ei se nyt niin hienoo työtä voi olla." "Miten kukaan voi tykätä työstä?" "No kyllä säkin tähän vielä kyrpiinnyt."
Miten kukaan voi tykätä työstä?
Niimpä. Kuinka hyvin meidät onkaan vanhempian osalta aivopesty ajattelemaan, että työn on pakko olla paskaa. Kyllä mäkin aattelin kun työssäoppiminen alko, että voi vittu taas pitää mennä töihin hajoilemaan. Koska aiemmat työpaikat ei ollu yhtään mua, niin olin sitte vaan vahvistanu tota mielikuvaa päässäni, että työstä ei voi tykätä.
No kappas, tästä työstä tykkäsinkin. Oon täysin varma siitä, että joka vitun ikinen ihminen tässä maailmassa voi tykätä työstä, kun vaan löytää sen omanlaisensa työn. Kannattaa etsiä myös sellasista paikoista, missä ei ensialkuun edes uskoisi viihtyvänsä.
Koska minä kyllä sanoin joskus amiksessakin vielä, että en kyllä halua työkseni ajaa autoa. No mitäs nyt teen? Autolla ajaminen on vähän pakollinen juttu tossa duunissa... :D Ja kuinka ollakkaan, mä myös rakastan työtäni.
Ehkä tää työ tuntuu sen takia niin mahtavalta, koska tää on ensimmäinen työ josta oikeesti tykkään.
En kuitenkaan aio tehdä tätä työtä loppuelämääni. Tää on vaihe elämässä, josta kylläkin satun tykkäämään hirveesti. Mulla on unelmia, joita varten teen töitä kokoajan. En treenaa kuntosalilla vaan sen takia, että se on kivaa, vaan mulla on myös tavotteita. Pelastusopisto on ollu haave siitä asti kun kyseisestä koulusta kuulin. Jossain vaiheessa olin jo valmis hautaamaan kaikki haaveet sen suhteen. Mutta sitte tajusin, että kaikki on kyllä mahdollista jos niin haluaa!
Mulla ei oo ehkä ollu kauheen kannustavaa taustajoukkoa mun haaveiden saavuttamiseen, mutta riittää että muutama ihminen uskoo muhun. Ne arvostaa sitä, että painan duunia niska limassa mun unelman eteen. (Niin, kävin keskellä yötä salilla kun en aiemmin ehtiny...)
Aion saavuttaa sen minkä haluanki, enkä anna kenenkään lannistaa mua!
Nyt alkaa kuitenki vippaamaan teksti silmissä ja vetää pressuja silmille, joten meitsi painelee nyt suihkuu ja siitä sängyn pohjalle tutimaan.
Näkyillään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti